Voisin kertoa teille vaikka mitä, mut väsymys painaa & pää hakkaa tyhjää. Koitan nyt kuitenkin tiivistettynä jotain kertoa, mitä nyt päällimäiseks mieleen jäi Venäjästä.
Ainankin heti alkuun: asutus oli köyhää, kerrostalot oli vanhoja ja lahon näköisiä. Taloja oli joka puolella paljon, mutta kaikki näytti suomen taloihin verrattuina hylätyiltä hökkeleiltä. Kadut oli muutenkin Pietarin reuna-alueilla ja ennen Pietaria vähän sotkuisen näkyisiä. Lähellä rajaa, missä käytiin tankkaamassa, järkytyin, ku näin keskellä tankkausasemaa pari koiraa makoilemassa maassa. Eli siis venäjällä tuli nähtyä keskellä keskustaakin kulkukoiria.
Myö siis majailtiin Pietarin 'reuna-alueella' Tonin äitin veljen asunnolla, joka saatiin mein käyttöön neljäks päiväks. Asunto oli pikkuinen ja omalla tavallaan kotoisa, mut tosi erilainen kun vertaa suomalaiseen asuntoon. Olin iha ihmeissää, ku liikennettä oli kokoajan, oli kello 3 yöllä tai 11 aamulla.. Ja kun kyseessä ei vielä ees ollut mikään keskusta alue. Pietarin ydin keskustaan mentiin metrolla n. 20 minuutissa, metro asema oli puolet isompi kun Helsingissä & oli kyllä tosi vilkas. Keskusta muutenkin, täynnä porukkaa ja menoa kokoajan. Onhan se aika hurjaa kyllä kuvitella, että Pietarissa asuu saman verran ihmisiä, kun meillä koko Suomessa yhteensä.. Ja siihen vielä päälle turistit ja muut samaan kaupunkiin.
Oli ihania nähtävyyksiä, paljon kirkkoja & muita vanhoja historiallisia rakennuksia. Etenkin kanava, joka kulki keskeltä keskustaa & Pietarin sillat, jotka nous keskellä yötä, oli toooosi hienoja. Rakastuin kaikkeen mitä näin, ja kyllä, oisin valmis menemään takaisin millon vaan.
Myöskin Tonin lapsuuden kaverin häät, joissa oltiin, oli tosi kivat. Hauskaa oli, vaikka epäilin, että miten pärjään oikeen siellä venäläisten tuntemattomien ihmisten keskellä, etenkin, kun kovin moni venäläinen ei puhu ollenkaan englantia. Mut pärjäsin hyvin, vähäisillä venäjän kielen taidoillani & englannin kielellä. Oli hyvä ohjelma, hyvät ruuat & vodka tietty, heh. Muutenkin, tuli tehtyä kaikkea sellasta, mitä tekee ehkä kerran elämässä.
Varmasti ois vielä vaikka mitä kerrottavaa, mutta aivot on ihan jäässä. Tekis mieli mennä jo nukkumaan, vaikka kello onkin kaheksan. Noh, viimesiä työpäiviä vielä vedellään & elokuussa saa rentoutua. Kohta ois jo Rodoksen matkakin edessä!
Mutta nyt se on lopetettava, ennenku menee ihan sekalaiseks koko teksti. P.s. sain nyt kuitenkin aika pitkän stoorin aikaseks, vaikka epäilin vähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti