ystävyyssuhteista

Miun mielestä ystävä on sellanen henkilö, joka tukee ja on toisen vierellä, jos toisella on vaikeeta. Ystävät ei arvostele tai hauku, ystävät ei puhu paskaa eikä levittele henkilökohtaisia asioita eteenpäin. 

Ystävien kanssa syntyy parhaat muistot ja ystävien kanssa on kiva aina suunnitella kaikkea kivaa. Myös niitä riitoja ja erimielisyyksiä saattaa syntyä asioista kuin asioista, mutta jos ystävyys on aitoa, se kestää mahdolliset riidat ja alamäet. 

Kävin tossa keväällä psykologilla, josta en ole sen pahemmin maininnutkaan. Siellä selvisi, että miulla on tapana stressata kavereidenkin murheista, jonka vuoksi miulle on kertynyt ahdistusta ja masennusta ja stressiä välillä ihan mitättömistä asioista. Pienetkin asiat sai miut stressaamaan ja siitä tietää, että välitän tosissani kaverisuhteistani ja teen aina kaikkeni, että miellyttäisin miun kavereita. Miulla on aika paljon kavereita ja monia hyviä ystäviä, yhtä ja ainoaa parasta kaveria ei oikeastaan ole. Miun on tosi vaikee luottaa keneenkään ja sen vuoks pelkään aina avautua miun asioista, vaikka ois tuttu kaveri kyseessä. En kuitenkaan tykkää yhtään avautua ja puhua 'syvällisiä' enää, koska oon monesti joutunut pettymään. Miulle hyvät ystävät on sellasia, että niiden kanssa keksitään hulluja ideoita ja pidetään hauskaa, eikä draamaa tunneta tai jos tunnetaan, niin sitä ei myönnetä, eikä siitä puhuta.

Haluaisin sellasia ystäviä enemmän, kenen kanssa voisi puhua kaikesta. Parisuhdeasioista, iloista & suruista. Oon saanu muutamia hyviä ystäviä kuluneen vuoden aikana ja harmittaa, kun yhtä kaveria en enää elokuun jälkeen näe, koska mie palaan opiskelemaan ja samoin kyseinen henkilö, vieläpä toiseen maahan kokonaan. Muutenkin muutamat hyvät kaverit jää taas Lappeenrantaan, kun ite meen takasin Kouvolaan. Onneks niitä kavereita on sielläkin.

Muutamia random kaverikuvia tähän nyt, jotka ei oo välttämättä 

niitä ihan edustavimpia.. :D

love ya all.