Heippa. Mie nyt tuun päivittämään vaiheeksi kuulumisia, vähän sekavia sellasia. Viikonloppu meni ihan mukavasti, vaikka olinkin kokonaan rahaton, mut porukat teki hyvää ruokaa ja ei tarvinnu sitä rahaa oikeestaan mihinkään, niin ihan hyvin selvisin. Kävin eilen miun pienen serkun 2-vuotis synttäreillä, oli se niin ihana pikkunen! Samoin vasta muutaman kuukauden vanha toinen serkku, jonka ristiäisissä vasta hetki sitten kävin. :)
Nyt asiat ei ookkaan enää niin mukavasti.. Sain vähän rahaa, sen verran, että pääsen Kouvolaan junalla, saan ruokaa ostettua ja tankattua auton, mutta yllättäen miun auto ei käynnisty, koska sillä ei oo ajettu pariin päivään. Akku on taas tyhjä, vaikka mitkään valot tai mikään ei oo unohtunu päälle. Ei oo eka kerta, kun kyseinen ongelma ilmenee miulla. Viimeeks sentään Toni oli just Kouvolassa ja päästiin yhessä lataamaan miun autosta akku, mut nyt oon ihan yksin täällä, enkä tiedä mistä saan apua.. Ihan perseestä tää, mut yks asia piristää kyl päivää vähän.. Nimittäin yhteishaku.
Tein siis tuossa tänään yhteishaun, vaikka miulla onkin jo opiskelupaikka ja koulu kesken täällä Kouvolassa. Oon vaan viimeaikoina, oikeestaan jo jonkun vuoden ajan miettiny, et onkoha tää sittenkään sitä, mitä haluan tehdä. En oikeen oo pärjänny kaikilla kursseilla, eikä miulla oo suoraan sanottuna ees kiinnostusta. Yks kurssi on rästissä ja muutenkin ahdistaa. Yks ärsyttävä tekijä on myös se, että ennen tää opiskelu ois menny siten, et opiskellaan normaalisti muutama vuosi, käydään harjoitteluissa siinä kesälomilla ja sit viimenen puolivuotinen käytetään opinnäytetyön tekemiseen. Nyt sitä on aikaistettu ja meidän pitäs tehä opparia jo ensikeväänä. Miulla ei oo ees harjoittelupaikkaa, ei perusharjoittelua eikä syventävää, joka pitäs olla käyty enskesän jälkeen, että saa oppariin aiheen.. Joten jostain syystä, motivaatio katoaa siinä osaamisen mukana. Eikä miusta tunnu pahalta, jos jätän Kouvolan taakseni, koska en menetä siinä varmaan mitään, ei miulla täällä oo ku pari ihan hyvää kaveria, muut vaan tuttuja koulusta. Lappeenrannassa on kuitenkin miun perhe ja ystävät, sekä tunnen kuuluvani sinne enemmän kuin Kouvolaan.
Nyt en jaksa enempää avautua.. Pitää lähteä kävelemään kauppaan ja pakata, koska karkaan täältä Kouvolasta heti huomenna koulun jälkeen, jos iskä pääsee auttamaan et saadaan miun autosta akku ladattua. Lappeenrannassa sit vien auton korjattavaks, makso mitä makso.. On tää elämä välil niin rankkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti